Hiljentyminen

Tänä aamuna koin jotain elämässäni epätavallista, jotakin pysäyttävää. Kävimme sunnuntai-aamun jumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa. Syy jumalanpalvelukseen menolle oli se, että kaverimme vihittiin tuossa tilaisuudessa papiksi. En ole koskaan nähnyt pappisvihkimystä. Se oli hieno ja vaikuttava tilaisuus. Vihkimys suoritettiin siis normaalin jumalanpalveluksen yhteydessä. Tilaisuudessa oli mukana myös piispa Wille Riekkinen. Arvostan suuresti hänen empaattisuuttaan ja lempeyttään.

En koe itseäni kovinkaan uskonnolliseksi ihmiseksi. Oman konfirmaation sekä muutamien häiden ja hautajaisten lisäksi kirkossa käyntikertani voidaankin varmaan laskea yhden käden sormilla. Olemme käyneet siskon kanssa muutamia kertoja joulukirkossa laulamassa joululauluja, siinäpä se. Siltikkään koskaan minulla ei kavereiden ajatuksista poiketen ole tullut mieleenkään erota kirkosta. Haluan kuulua kirkkoon. En pysty perustelemaan miksi kuulua tai ei kuulua. Se on vain tunne. Ehkäpä vain haluan mennä kirkossa naimisiin ja haluan lapsilleni kirkollisen kasteen, en tiedä. Luultavasti olen siis hyvin perinteinen kristitty: käy erittäin harvoin kirkossa, mutta tuntee kuitenkin tarpeen kuulua siihen. Ei tiedä tai osaa selittää uskomisen tasoa tai tapaa.

Kirkossa käynti on kuitenkin aina minulle pysäyttävä kokemus. Se antaa kyllä ajateltavaa mikäli ei ole liian uppiniskainen kuulemaan saarnan sanomaa. Jo kirkko ympäristönä pysäyttää minut ja herättää. Se, että istut aivan hiljaa siinä penkissä, kuuntelet kuoron ja kirkkokansan laulantaa ja hiljennyt miettimään oman elämäsi suuntaa, on jo vaikuttavaa. Kaikki ne äänet ja kaiut, paksut seinät ja korkeat katot ja ikkunat ovat niin kauniita. Kyllä se herkistyttää, kenet tahansa.

Kyllähän sitä aina välillä muistaa rentoutua, mutta muistaako sitä ikinä oikeasti hiljentyä. Uskon, että kunnon hiljentyminen olisi erittäin rentouttavaa. Minä ainakin haluisin seuraavaksi hiljentyä kuuntelemaan mitä sydämellä on sanottavanaan. Niin omallani kuin läheistenkin. Haluan oppia kuulemaan.

En usko, että vastaisuudessakaan saan itsestäni sen enempää irti lähteä sunnuntaina kirkkoon, mutta uskon silti, että kynnys on kuitenkin matalampi. Suosittelen kyllä lämpimästi sitä kokemuksena. Ehkä se jollain tapaa auttaa itseä etsimään ratkaisuja kysymyksiin. Voisin kyllä yrittää mennä kirkkoon pääsiäisenä, mutta varmuudella menen sinne seuraavan kerran viimeistään 12.7. jolloin ystäväni vihitään vanhassa puukirkossa.

Uudet asukkaat

Kotini on saanut pikkuhiljaa ja hiljakkoin uusia asukkeja. Kaikki asukkaat ovat erittäin rakkaita, ihania ja toivottuja. Kaikki kaksioni 46neliötä pullistelee. Pitäneekö sitä sitten rueta etsimään kolmiota? Johan tässä on 3kk asuttu jo samassa paikassa. ;D





oi, että minä sitten tykkään tuosta mittarista joka on ompelukoneeni lisävaruste. :)

Olen jo pitkään halunnut esitellä loppusyksystä löytämäni kirppari-ihanuudet. Kuopiosta SPR:n Kontista löytää yleensä aina ihania astioita. <3


6 lasia á 0,50e, 4 ruusuannoskulhoa á 0,50e, 2 Arabian lautasta á 1,50e ja 2 syvää ruusulautasta á 1e.
2 tyynyliinaa á 1e



Kirja jossa on ehkä maailman ihanin kansi, 0,50e



sekä toinen hauska kirja, 0,50e

Joulupukki toi minulle jouluna mäyräkoira-aiheisia ihanuuksia! Ne ovat ranskalaisen Christinen tekemiä, lisää löytyy osoitteesta www.chrissange06.etsy.com. I love it! <3


Lisää koira-aiheeseen löytyy tällä hetkellä kotoani. Minulla on nimittäin loppuviikon hoidossa manchesterinterrieri Manna. <3

Lupaukset uudelle vuodelle

Joulu meni rauhallisissa merkeissä ja pääasiallisesti ilman hössötystä. Joulutunnelmaa kotiin toi ihana joulukuusi, joululaulut, hyasinttit, kynttilät ja puhdas tuoksu. Aattona kävimme järvenjäällä luistelemassa, saunomassa savusaunassa, söimme hyvin ja odotimme pukkia, joka viimein jakoi lahjat kaikille. Illalla kävimme vielä hiljentymässä hautausmaalla. Voi kuinka siellä olikaan taas kaunista.

Joulunaika tuntui erittäin mukavalle lomailulle kaiken työnteon ja kiireen jälkeen. Loppuvuosi oli kääntyä minulla työuupumuksen puolelle, joten tämä kahden viikon lomailu on ollut taivaallista herkkua. Tuntuu, että jalat alkavat taas kantamaan eikä pääkään lyö enää niin paljon tyhjää. :)

Vuonna 2008 lupaan:

- alkaa kuntoilemaan, oikeasti. Kiloja on kertynyt niin paljon, että ahdistaa vietävästi.

- alkaa syödä terveellisemmin. Haluaisin noudattaa taas kasvisruokavaliota tarkasti. Olin n. 7vuotta ovo-laktovegetaristi, mutta haksahdin kerran grillattuun kanaan ja sille tielle olen jäänyt ;P nyt elämäni kaipaa kuitenkin kurinalaisuutta myös syömisen etiikassa.

- alkaa kierrättämään ihan kaiken mahdollisen. Vuosien varrella kierrätykseni on kaventunut. Miksi sitä biojäteastiaa on muka niin vaikea hommata omaan keittiöön? pah.

- alkaa valokuvaamaan aktiivisemmin harrastuksena. Minulla on käytössäni tällä hetkellä Canonin EOS 10D, miksi en myös käyttäisi sitä? ;D

- alkaa hemmotella perhettäni ja ystäviäni enemmän. Työn paljouden keskellä kaikki muistamiset ovat laimenneet hipaisuiksi. Kaikkea elämässä on pitänyt itsestäänselvyyksinä parin viime vuoden aikana. Luojan kiitos kaikki ihanat ihmiset ovat vielä ympärilläni ja he ovat antaneet minulle aikaa kiireeni keskellä. Nyt on aika käydä halaamassa ja kiittämässä kaikkia.

- tutustua uusiin ihmisiin. Ystäviä ei ole koskaan liikaa!

- alkaa tekemään taas rakastamiani käsitöitä! Työnalle ensimmäisenä otan kauan haaveilemani tilkkutäkin (kuva alla valitsemistani kankaista <3 ). Myös sohvani kaipaisi täydellistä remonttia jousien vaihtoa myöten..

- viettää tammikuussa älä osta mitään- kuukautta. se voi olla haasteellista näin alennusmyyntien aikaan, mutta aion yrittää tosissani. Poikkeuksena kyllä itselleni suon vastustamattomat kirpparilöydöt, ne kun ovat yleensä melko ainutkertaisia löytöjä ja eettisiäkin vielä. Lupaan myös viedä puolet kotini irtaimistosta kirpputorille myyntiin, myydään tarpeettomana. :)

- ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, lupaan mennä laulutunneille ja opetella soittamaan kitaraa! <3

Joulu on viides vuodenaika.

Moikkelis moi. Pahoittelen suuresti tätä hiljentymistä. Kävi nimittäin niin, että tietokoneeni hajosi kokonaan ja sain sen eilen takaisin kaksi viikkoa kestäneeltä huoltoreissulta. Koneessani oli jo alunpitäen ongelmia ja asennusvirheitä, mutta nyt kiintolevyn uusiuduttua ja ohjelmien uudelleen asentauduttua kone toimii kuin unelma. :) eli nyt on koneessa uutta puhtia ja niin on tässä tytössäkin. Sen verran uudelleen asennus on kesken, ettei koneessani vielä ole minkäänlaista kuvankäsittelyohjelmaa, joten kuvia en vielä tähän postiin voi lisätä, valitettavasti.

Puhtia on kuin pienessä pitäjässä. Meillä on Kuopion kaupassa tällä hetkellä loppuunmyynti menossa ja voi hurja miten ihania ihmisiä meillä on taas käynyt ympäri suomen. Tavaraa vielä on, eli vielä kerkiääpi mukaan. Jouluun asti kauppa on auki. :)

Uudesta sisustusprojektistani olen myös innoissani. Annu perheineen muutti takaisin Kuopioon ja tietenkin vanhaan asuntoonsa. Minä taasen muutin kaksi viikkoa sitten uuteen asuntoon melkein naapuriin. Hallussani on tällä hetkellä 46neliöinen kaksio 60-luvulta. Kodista tulee ihana ja toivon, että saan sen valmiiksi jouluun mennessä. Edessä on tapetointia, verhojen ompelua ja yleistä järjestelyä. On ihanaa saada tehdä sinne ensimmäiseksi juuri joulusisustus.

Odotan joulua jo kovin malttamattomana. Pidän joulua vuoden viidentenä vuodenaikana, syksyn ja talven välissä. Joulu alkaa virallisesti tietenkin jo 1.joulukuuta. Koko joulukuun valmistelen stressittä joulua asteittain, juon glögiä ja poltan paljon kynttilöitä. Piparit Maija-mummin reseptillä paistan aina itsenäisyyspäivänä. Joulukuun alkupäivinä teen myös joulukortit. Jouluun liittyy niin paljon ihania puuhia, että se on alkusyksyn ohella lempivuodenaikani. :)

Mikä on lempipilkkusi?

Oikein paljon tervetuloa mun uuteen kotiin. Uuden blogini nimi kuvastaa mielenlaatuani: Rakastan pilkkuja! Isoja ja pieni, punaisia ja valkoisia, vaaleansinisiä ja mintunvihreitä. Rakastan pilkkuja vaatteissa ja kodintekstiileissä, astioissa ja arjen pienissä iloissa. Rakastan pilkkuja hempeinä ja ujoina, rempseinä ja rohkeina.

Rohkeita ovatkin uuden blogini pilkut, rohkeita kuin emäntänsä. Valjastettuna uuteen elämäntilanteeseen joka tuo valtavasti uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Nyt on aika ylpeänä luovuttaa vetovastuu omasta luomuksesta, omasta lapsesta jota on rakkaudella kaksi vuotta hoivattu. Uudet haasteet todellakin kutkuttavat kovasti mahanpohjassa, aivan uudenlaiset työkuviot. Toki minut Ihanan kaupasta tavoittaa vielä vuoden loppuun, mutta sitten perustan toimiston toisaalle. Epäilenpä silti, etten toimistossa ehdi istua uuden työni kanssa. :)

Päiväkirjassani aioin pilkkujen ja pallojen lisäksi esitellä elämän pieniä iloja, hauskaa arkea ja kauniita ajatuksia.

Mikä on muuten sinun lempipilkkusi? :)